torstai 15. syyskuuta 2011

Elämäni kiusallisin hetki oli tiistai-iltana.

Olin sopinut puolen tunnin ensitapaamisen ihan tavallisen keski-ikäisen miehen kanssa, ei mitään erityistä. Laittauduin ihan normaalisti, eli en paljon ollenkaan: farkut, toppi, neule, ripsaria. Vähän sutaisen hiuksia harjalla ja lähden alas naapuritalon alaovelle, näen siellä ihan normaalin näköisen miehen odottamassa.

Kun olen parin metrin päässä hänestä, hän kuulee askeleeni ja kääntyy. Se on parhaan ystäväni isä.

En kerkeä paeta ennen kuin hän tajuaa että minä olen hänen treffinsä, ja sekuntia myöhemmin näen hänen tunnistavan minut. Jäädymme molemmat aivan täysin. Ajattelen nopeasti, onko mitään tapaa päästä tästä tilanteesta, ja hän selkeästi ajattelee aivan samaa. Ei, tästä ei pääse pois. Elämäni pisimmät kymmenen sekuntia kuluvat, sanon etten pysty tähän, sovimme että minä en kerro kenellekään jos hän ei kerro, käännyn ympäri ja kävelen täristen takaisin omaan rappukäytävääni.

Olen menossa hänen vaimonsa 50-vuotisjuhliin ensi viikon lauantaina. Tästähän ei tule ollenkaan kiusallista.

tiistai 6. syyskuuta 2011

pitkästä aikaa

Hei kaikki!

En ole kadonnut, olen vain pitänyt vähän lomaa. Sekä blogista, että ilotyttöilystä, siis. Syy tähän on, että löysin vuoden alussa itselleni miehen! Sellaisen, joka ei maksa minulle! Suhde kuitenkin päättyi tuossa kesän aikana, ja ajattelin että nyt voisin kyllä hemmotella itseäni, mitä varten tarvittaisiin kyllä vähän enemmän rahaa kuin mitä Kela minulle suo. Tapasin eilen päivällä ensimmäisen asiakkaan sitten viime joulukuun lopun - olin uudenvuodenpäivän töissä - ja ihan tutulta se edelleen tuntui. Seksi tunteiden kanssa on minulle niin paljon vaikeampaa kuin seksi rahan kanssa, tiedä sitten miksi. On siis aina ollut, ei pelkästään asiakaspalveluajan alettua.

Tuttu rutiini. Siistin vähän kämppää, kaikki mahdolliset paperit ym. joissa näkyy oikea nimeni pois esiltä. Kortsu yöpöydälle. Sipaisu ripsiväriä, muuta meikkiä en käytäkään. Hiukset poninhännälle. Puhelin äänettömälle, liukkaria alapäähän, ja eikun viereisen rapun alaovelle miestä vastaan. En tosiaan ole pitkään aikaan tehnyt kotikäyntejä; minun ammatissani (harrastuksessani) aika on rahaa, ja ympäri kaupunkia matkustamiseen menee sitä aivan liikaa, kun paljon mielummin olisi kotona.

Asiasta toiseen: Minusta on edelleen ihmeellistä, että vieläkään ei ole tullut sellaista miestä, kenen kanssa minulla olisi vilpittömästi epämiellyttävä tai turvaton olo. Kaikki ovat olleet ihan kohteliaita, puhtaita, eikä kukaan ole marissut kondomin käytöstä. Vain yksi on alkanut tinkiä rahasta paikan päälle, mutta hyväksyi asian kun sanoin että sovittu hinta on sovittu hinta, piste. Välillä tulee vastaan sellainen joka on minun makuuni yksinkertaisesti niin fyysisesti epämiellyttävä että vähän ällöttää, jolloin olen silti kohtelias, hoidan hommat loppuun asti, ja asiakkaan lähdettyä estän hänen sähköpostiosoitteensa.

Voisinkin tästä lähteä kouluun, hauskaa tiistaita teille!