torstai 15. syyskuuta 2011

Elämäni kiusallisin hetki oli tiistai-iltana.

Olin sopinut puolen tunnin ensitapaamisen ihan tavallisen keski-ikäisen miehen kanssa, ei mitään erityistä. Laittauduin ihan normaalisti, eli en paljon ollenkaan: farkut, toppi, neule, ripsaria. Vähän sutaisen hiuksia harjalla ja lähden alas naapuritalon alaovelle, näen siellä ihan normaalin näköisen miehen odottamassa.

Kun olen parin metrin päässä hänestä, hän kuulee askeleeni ja kääntyy. Se on parhaan ystäväni isä.

En kerkeä paeta ennen kuin hän tajuaa että minä olen hänen treffinsä, ja sekuntia myöhemmin näen hänen tunnistavan minut. Jäädymme molemmat aivan täysin. Ajattelen nopeasti, onko mitään tapaa päästä tästä tilanteesta, ja hän selkeästi ajattelee aivan samaa. Ei, tästä ei pääse pois. Elämäni pisimmät kymmenen sekuntia kuluvat, sanon etten pysty tähän, sovimme että minä en kerro kenellekään jos hän ei kerro, käännyn ympäri ja kävelen täristen takaisin omaan rappukäytävääni.

Olen menossa hänen vaimonsa 50-vuotisjuhliin ensi viikon lauantaina. Tästähän ei tule ollenkaan kiusallista.

tiistai 6. syyskuuta 2011

pitkästä aikaa

Hei kaikki!

En ole kadonnut, olen vain pitänyt vähän lomaa. Sekä blogista, että ilotyttöilystä, siis. Syy tähän on, että löysin vuoden alussa itselleni miehen! Sellaisen, joka ei maksa minulle! Suhde kuitenkin päättyi tuossa kesän aikana, ja ajattelin että nyt voisin kyllä hemmotella itseäni, mitä varten tarvittaisiin kyllä vähän enemmän rahaa kuin mitä Kela minulle suo. Tapasin eilen päivällä ensimmäisen asiakkaan sitten viime joulukuun lopun - olin uudenvuodenpäivän töissä - ja ihan tutulta se edelleen tuntui. Seksi tunteiden kanssa on minulle niin paljon vaikeampaa kuin seksi rahan kanssa, tiedä sitten miksi. On siis aina ollut, ei pelkästään asiakaspalveluajan alettua.

Tuttu rutiini. Siistin vähän kämppää, kaikki mahdolliset paperit ym. joissa näkyy oikea nimeni pois esiltä. Kortsu yöpöydälle. Sipaisu ripsiväriä, muuta meikkiä en käytäkään. Hiukset poninhännälle. Puhelin äänettömälle, liukkaria alapäähän, ja eikun viereisen rapun alaovelle miestä vastaan. En tosiaan ole pitkään aikaan tehnyt kotikäyntejä; minun ammatissani (harrastuksessani) aika on rahaa, ja ympäri kaupunkia matkustamiseen menee sitä aivan liikaa, kun paljon mielummin olisi kotona.

Asiasta toiseen: Minusta on edelleen ihmeellistä, että vieläkään ei ole tullut sellaista miestä, kenen kanssa minulla olisi vilpittömästi epämiellyttävä tai turvaton olo. Kaikki ovat olleet ihan kohteliaita, puhtaita, eikä kukaan ole marissut kondomin käytöstä. Vain yksi on alkanut tinkiä rahasta paikan päälle, mutta hyväksyi asian kun sanoin että sovittu hinta on sovittu hinta, piste. Välillä tulee vastaan sellainen joka on minun makuuni yksinkertaisesti niin fyysisesti epämiellyttävä että vähän ällöttää, jolloin olen silti kohtelias, hoidan hommat loppuun asti, ja asiakkaan lähdettyä estän hänen sähköpostiosoitteensa.

Voisinkin tästä lähteä kouluun, hauskaa tiistaita teille!

lauantai 11. joulukuuta 2010

miten voi väsyttää näin paljon?

Eilen minulla oli elämäni ensimmäinen - ja todennäköisesti myös viimeinen - yökeikka. Vaikka siitä saikin niin paljon rahaa ettei minun tarvitse tehdä töitä varmaan koko loppukuuna, 2500e, niin oli kyllä aika... ei ei minun juttuni. Menin hotellille vähän ennen puoltayötä ja lähdin seitsemältä aamulla, sain unta ehkä kaksi tuntia siinä välissä kun se mies tahtoi nylkyttää minua koko ajan. Hänen oli pakko olla ottanut jotain Viagraa tms, sen ikäisellä miehellä ei muuten luonnollisesti seiso niin helposti monta kertaa niin lyhyessä ajassa.

Eli niin, koska en tee töitä ellei ole tarve ja nyt tuli noin suuri määrä rahaa, taidan odottaa reilusti tammikuun puolelle, että otan seuraavan asiakkaan. Tämä siis tarkoittaa myös, että seuraava kuukausi on varmaan aika hiljainen täällä blogin puolella, eli toivotanpa nyt kaikille hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2011!

torstai 9. joulukuuta 2010

sana ihana on

Jotta ei tarvitse koko ajan vilkuilla kelloa päin, laitan yleensä asiakkaan täällä ollessa pyörimään soittolistan, joka on tasan 25 min (puolen tunnin keikkoja varten), 55 min (tunnin keikkoja varten) tai 85 min (puolentoista tunnin keikkoja varten) pitkä, niin että sitten kun musiikki loppuu tiedän, että nyt on aika alkaa laittaa vaatteita päälle. Ja okei, onhan se kiva kun minulla on jotain kuunnteltavaa, voi meinaan käydä aika pitkäveteiseksi minulle etenkin noilla tunnin-puolentoista aikana.

Mutta niin, tämän kaiken pointti: Joskus tykkään laittaa päälle Disney-musiikkia ja katsoa, kuinka pahasti asiakkaat hämmentyvät! Tämänaamuinen mies hieman jäätyi, kun hänen pukiessa boksereita takaisin jalkaan alkoi kasarirockin seassa soida Hakuna Matata.

Ei elämän aina tarvitse niin kypsää ja aikuista olla. :)

Peruin yhden eilisistä keikoista koska tyyppi alkoi oikeasti ärsyttää ja ennen kaikkea epäilyttää minua. Muuten oli jees, eiliseltä tuli 420 ja tältä päivältä 420. Sääli, että suuri osa tuosta menee lahjoihin - joulukuu on kallista aikaa jos on suuri perhe ja paljon ystäviä.

tiistai 7. joulukuuta 2010

tyhmistä asiakkaista ja hieman numeroja

No väsyttääkö edes? Eiliset itsenäisyyspäiväjuhlat venyivät hieman, ja jääkylmän yön (milloinkohan patterini alkaa toimia?) jälkeen on todella mukava herätä, vaikka se olisikin "vasta" kymmeneltä. Kohta pitäisi lähteä kaupungille maksamaan laskuja ja kauppoihin, kiinnostaa melkein yhtä paljon kuin typerien asiakkaiden kanssa asioiminen.

Miten vaikeata enemmän kuin yhteen kysymykseen kerralla vastaaminen voi olla? Hän kysyy, omistanko vaatekappaletta x. Minä sanon että omistan, ja kysyn kuinka pitkän ajan hän haluaa ja voisiko hän antaa puhelinnumeronsa jotta voin sitä kautta ottaa yhteyttä. Mitä hän vastaa? Että hyvä kun omistan vaatekappaleen x, sillä vaatekappaleen y tyyliset vaatteet eivät kiihota häntä. ... Siis. Miten vaikeaa voi elämä olla? Joskus tekee mieli huutaa näille ihmisille.

Huomenna kolme keikkaa: puolituntinen aamulla, puolenpäivän aikaan yksi jonka kestosta ei ole vielä tullut varmistusta, ja illemmalla yksi tunnin mittainen. Onneksi kaikki ovat minun kämpilleni tulossa, sillä tuossa lumipyryssä ei ihan kamalasti huvita lähteä minnekään hotelleille tallustamaan.

480-600€ pelkästä huomisesta. 13. päivä yksi keikka, 14. päivä yksi keikka, 20. päivä yksi keikka. Noiden lisäksi tulee varmaan myös pari satunnaista lisää, ja yksi mukavimmista vakioistani heittää varmaan pari "työmatkaa" kaupunkiini tässä joulukuun aikana. Joulukuun liksa yhteensä ehkä... 1400-2400€, riippuen kuinka pitkiä aikoja nuo haluavat.

Kymmenestä tunnista työtä kaksi ja puoli tuhatta euroa; yhtäkkiä ilotytön elämä onkin aika iloista.

sunnuntai 5. joulukuuta 2010

Oho!

Hups, yhtäkkiä huomaan kadonneeni kolmeksi viikoksi. Pahoittelut! Ei siinä, että mitään mielenkiintoista olisi tapahtunut - olen tässä muutaman viikon aikana ottanut vain kaksi keikkaa vakkarien kanssa koska olen kouristellut flunssan ja tenttien kanssa. Ensi viikolla pitäisi rahan taas alkaa rullata, tai ainakin parempi olisi sillä minulla on vielä joululahjat ostettavana! Kamalaa, miten kalliiksi tämä vuodenaika tulee.

Olen miettinyt tässä jonkin aikaa yhtä asiaa. Eräs asiakas sanoi minulle, että "on se kiva, kun sä oikeasti nautit tästä, toisin kuin muut tytöt kenen kanssa olen tätä kokeillut". Eivätkö muut tytöt esitä pitävänsä seksistä asiakkaidensa kanssa? Vai olenko minä vain tavallista parempi näyttelijä? Tiedän kyllä osaavani teeskennellä erittäin uskottavasti, mutta vaikea uskoa että minä olisin jotenkin hirmu paljon uskottavampi kuin ne muut. Asiakkaat eivät meinaan minun kuulojen mukaan kovin usein tule takaisin, jos tyttö makaa kuin kuollut kala eikä edes esitä nauttivansa.

Tarvitsen:
250e joululahjat (hyi saatana)
200e reissu
100e maiharit
Yht: 550e

Pitäisi tosiaan tässä kahden viikon aikana tienata tuon verran, mikä ei ole kuin pari tuntia töitä, mutta tuon lisäksi olisi tietenkin ihan kiva saada jotain talvivaatteitakin nyt kun nuo pakkaset ovat iskeneet kunnolla, uusi matto koska vanha alkaa olla puhki kulunut, uusi peitto koska vanha on liian ohut, keittiön mauste- ja muiden varastohyllyjen täytettä, parit uudet rintaliivit koska vanhat kuluvat puhki... Vuokran, sähkön, veden, netin ja puhelinlaskun jälkeen minulla jää tosiaan Kelan tuista käteen n. 40 euroa, joten ihmekös että pitää itseään myydä. Opintolainaa voisin nyt keväälle nostaa, siinä tulisi 300e/kk lisää. Huoh.

Joskus vihaan olla opiskelija.

perjantai 12. marraskuuta 2010

voi v...

Ai että osaa vituttaa nyt. Sain äsken viestiä, että tämäniltainen asiakkaani ei pääsekään tulemaan - viidensadan euron keikka peruttu siis. Perkele.

Saisikohan sitä näinkin lyhyellä varoitusajalla jonkun keikan iltapäiväksi... Huomenna pitäisi käydä suhteellisen kalliilla kampaajareissulla, ja ei tuo minun säästöpossuni mikään pohjaton kaivo ole - tykkään ansaita rahaa, mutta vielä enemmän tykkään käyttää sitä. Olin laskenut sen verran tuon viidensadan varaan, että ensi viikolla ei olisi tarvinnut ottaa yhtäkään asiakasta. Joululahjojakin pitäisi alkaa miettiä, ja olisi kiva lähteä vielä tämän vuoden puolella käymään jossain...

Argh, tekee mieli heittää jotain seinään!