Olin sopinut puolen tunnin ensitapaamisen ihan tavallisen keski-ikäisen miehen kanssa, ei mitään erityistä. Laittauduin ihan normaalisti, eli en paljon ollenkaan: farkut, toppi, neule, ripsaria. Vähän sutaisen hiuksia harjalla ja lähden alas naapuritalon alaovelle, näen siellä ihan normaalin näköisen miehen odottamassa.
Kun olen parin metrin päässä hänestä, hän kuulee askeleeni ja kääntyy. Se on parhaan ystäväni isä.
En kerkeä paeta ennen kuin hän tajuaa että minä olen hänen treffinsä, ja sekuntia myöhemmin näen hänen tunnistavan minut. Jäädymme molemmat aivan täysin. Ajattelen nopeasti, onko mitään tapaa päästä tästä tilanteesta, ja hän selkeästi ajattelee aivan samaa. Ei, tästä ei pääse pois. Elämäni pisimmät kymmenen sekuntia kuluvat, sanon etten pysty tähän, sovimme että minä en kerro kenellekään jos hän ei kerro, käännyn ympäri ja kävelen täristen takaisin omaan rappukäytävääni.
Olen menossa hänen vaimonsa 50-vuotisjuhliin ensi viikon lauantaina. Tästähän ei tule ollenkaan kiusallista.
Voi herranen aika... Voin kuvitella tilanteen. Hyvin kiusallista teille molemmille.
VastaaPoistaAika paha.. Toivottavasti pärjäilet.
VastaaPoista