perjantai 5. marraskuuta 2010

1.

Olen pitkään ajatellut blogin tekemistä, ja nyt tuli vihdoin klikkailtua itseni tänne. Täällä en varmaan hirveästi tule siviilielämästäni puhumaan, paitsi ystävien reaktioista yms, vaan tulen keskittymään vain ja ainoastaan ah-niin-ihanaan ammattiini.

Ensimmäinen muistoni prostituutioon liittyen oli varmaan, kun äidin kanssa katsoin pienenä Pretty Woman -elokuvan ala-asteella. Siitä kymmenen vuotta eteenpäin ilotytön ammatti oli vain jokin, joka aina välillä tuli mieleen, vähän niin kuin ihmiset haaveilevat pois Suomesta muuttamisesta tai moottoripyörän ostamisesta. Kai se teoriassa on mahdollista, mutta ei ole pokkaa oikeasti tehdä sitä.

Sitten, juuri ja juuri 19-vuotiaana, törmäsin yhteen Suomen escort-foorumiin. Selailin siellä, päivien kuluessa juttelin muutaman naisen kanssa, ja kaikki vaikuttivat ihan järkeviltä ja elämiinsä tyytyväisiltä. Ei mitään rappioutuneita tragedioita à la juuri kirjakauppoihin ilmestynyt Punainen Mekko. He kertoivat omakohtaisia kokemuksia, vinkkejä, yleisiä harhaluuloja; kovin ystävällisiä kaikki. Aloin ihan vakavasti harkita ammattia, pelkillä opintotuilla ei meinaan hirveän pitkälle pötkitä, jos haluaa paremman asunnon kuin kuuden hengen solu puolen tunnin bussimatkan päässä oppilaitoksesta.

Lopulta tein sen! Laitoin eräälle seuranhakusivustolle ilmoituksen. Tekstikenttään taisin jotain kiltistä koulutytöstä ja tuhmista illoista sepittää. Kahden viikon aikana tuli miltei 300 vastausta; valitsin niistä järkevimmän kuuloiset ja vastasin. Aikatauluja, hintoja, sääntöjä, mittoja, puhelinnumeroita.

En pidä termistä "huora", vaikka se minä kyllä olen. "Huora" kuulostaa likaiselta ja halvalta, joltain mitä nappaa kadunkulmasta ja antaa ystävälle kun itse on valmis. Olen sataprosenttisen turvallinen mitä itse seksiin tulee, menen toisen asuntoon vain poikkeustapauksissa (yleensä pistän asiakkaan varaamaan hotellihuoneen pidemmille tapaamisille, puolen tunnin keikat hoidan omassa asunnossani), olen aina tyylikkäästi ja asiallisesti pukeutunut, ja en todellakaan ole halpa. 120e/30min, aika sovitaan aina etukäteen ja maksu käteisellä heti kättelyssä. "Ekstroista" kuten tietyntyylisestä pukeutumisesta tai oudommista fetisseistä nousee taksa 30 eurolla per puoli tuntia. Kolmenkimpat lisää 70 euroa per puoli tuntia. Tähän mennessä paksuin setelituppo yhdestä kerrasta oli 16 kappaletta 50e seteleitä - ei paha, kun miettii että kyseessä oli vain puolentoista tunnin keikka.

Asiakkaita on ihan oikeasti niin erilaisia kuin voi kuvitella. Ensimmäinen asiakkaani oli n. 45-vuotias yrittäjämies, kohtelias ja harvinaisen hyvännäköinen, ja tahtoi ihan normaalia seksiä. Seuraava asiakas 30-vuotias rutkasti ylipainoinen mies, joka tahtoi että laitan päälle vanhan villapaidan ja kumisaappaat. (Lienee tarpeetonta mainita, että tuo toinen keikka tuli hieman kalliimmaksi asiakkaalle?)

Huomenna minulla on harvinaisin keikkatyypeistäni: tapaan asiakkaan ensimmäistä kertaa, hän ottaa minut keskustasta kyytiin ja ajaa asunnolleen. Nämä hermostuttavat minua aina, mutta pyydän joka kerta tarkan osoitteen etukäteen, ilmoitan turvaverkolleni sen ja puhelinnumeron ja kerron mihin aikaan pitää huolestua jos minusta ei mitään kuulu. Minulla on myös yksi vihko kotona missä on kaikkien asiakkaiden "nimi", sähköpostiosoite, puhelinnumero, osoite (tai hotelli+huonenumero) ja tapaamisaika. Tämän vihon jätän aina kotiin kirjoituspöydälle siltä varalta, että sattuisi jotain.

Kai sitä pitää mennä nukkumaan, huomisen keikka on jo puolenpäivän jälkeen ja sitä ennen pitää hoitaa se hemmetin sheivi- ja muu ulkonäkörutiini...

6 kommenttia:

  1. Todella mielenkiintoisen oloinen blogi. Olenkin kauan etsinyt kirjoituksia ja kokemuksia vapaaehtoisesta prostituutiosta. On luettu ihan tarpeeksi juuri näitä rappio-tarinoita, on mukava lukea sellaisen naisen kokemuksista joka on itse tämän ammatin itselleen valinnut.

    Mielenkiinnolla jään seuraamaan :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista, Janna! Minäkin alan olla hieman kypsä noihin rappiotarinoihin, se olikin osasyy tämän blogin aloittamiseen. Eihän tämä mikään huippuduuni ole, mutta tämän ikäisenä ja tässä elämäntilanteessa ei muutenkaan mitään ratkiriemukasta työtä saa.

    VastaaPoista
  3. En ota sinällään kantaa prostituutioon, sen moraaliin tai muihin sellaisiin, sillä en ole itse ihan selvillä mitä asiasta ajattelen. Itse en hommaan varmastikaan pystyisi, korkeintaan äärimmäisen pakon edessä.

    Blogisi kuitenkin vaikuttaa mielenkiintoiselta, toisin kuin Punainen mekko, joka oli monin tavoin käsittämätöntä skeidaa... Taidan tulle tänne toistekin!

    VastaaPoista
  4. SonjaOh, juu eihän tämä todellakaan kaikille sovi. Kiva jos tätä kuitenkin jaksat lukea, tervetuloa vaan! :)

    VastaaPoista
  5. Hei.
    Nämä prostituutiota käsittelevät blogit ovat alkaneet kiinnostaa tässä viime aikoina, johtuu ehkä omakohtaisesta silmien avautumisesta. Että kyllähän tämä voi olla myös oma valinta, ja että ei kyseinen asiakaspalvelun muoto ainakaan omia moraalikäsityksiäni vastaan sodi. Ilmeisesti rankka työ, myös sen vuoksi, ettei siitä voi hirveästi ihmisille huudella.

    MUTTA, oikeastaan halusin sanoa vaan sen, että blogiasi on ilo lukea. Hyvää tekstiä, tykkään näkökulmistasi, ei kirjoitusvirheitä, ja vaikutat fiksulta.
    Mukavaa kevättä!

    VastaaPoista
  6. Kerrankin jokin oikeasti mielenkiintoinen blogi!

    VastaaPoista